Tähän blogiin rakentuneissa tekstikonstruktioissa, Rambo-teatterihankkeen Julkisessa Työpäiväkirjassa, olen harjoittanut tinkimättömän omalakista, syvämietteiseksi ja analyyttiseksi tempautunutta pohdintaa, vilpittömyyden, sievistelemättömyyden ja toisaalta pilkahtelevan humoristisuudenkin hengessä.
Nyt koittaa ensimmäinen merkintö, joka on pyyhittävissä mielestä kuin arkinen sattumus – merkintö, johon perehdyttyään voi tomuttaa kätensä ja todeta, levollisen sisäänhengityksen jälkeen: ”Hyvä on. Sitten jotakin muuta.” (Sivumennen huudahtaen: miksi valokuvapainotteinen, voittopuoleisesti visuaalinen julkaisu tuntuu ikään kuin itsestään selvästi merkitsevän kevyempää sisältöä?)
Kirjamessuvierailumme mittaan opinahjomme toisen vuosikurssin opiskelija Ahti Brummerin järjestelmäkamera pihahteli tiheästi. Ahti onnistui vangitsemaan lukuisia elämöitävän nautittavia tilannekuvia maistiaisesityksestämme ja esityksen jälkeisestä haastattelusananvaihdosta, jota KirjaKallion Louhi-lavalla kävivät Nadja, Elina ja näyttelijäkaraktäärillään alati ihastuttava Vincent Kinnunen.
Koostin onnistuneimmista otoksista sekakoosteisen valikoiman.
Valokuvakollaasi on keveä kuin meta-ajatus.
 |
| Pienoisesityksen ensihetkinä hoilattiin jokakeväinen, tunnusomaisen kaihoisa Suvivirsi. Eräs ohikulkijoista ehätti jo tulkita veisaamisen kannanottona ammoiseen keskusteluun Suvivirren "kiistanalaisen jumaluskoisesta luonteesta". Selvyyden vuoksi: kuva ei ole alkuunkaan poliittinen. |
 |
| Elli Melasniemi oli happamesti käyttäytyvän tuohtunut "Harmaanrusehtava mummeli" ja ansiotuneesti olikin. Taustalla kaikkea epäolennaista kuten minä. |
 |
| Tulisieluisilla Selostajalla & Kommentaattorilla nähtiin ihka oikeasta televisiostudiosta lainaksi saadut äänitekniset välineet – kuulokkeet, joihin oli integroitu mikrofoni. Oheisilla aparaateilla on selostettu muun muassa ravikierroksen tv-lähetyksiä. |
 |
| Tyystin odottamattomasti paikalle rynnisti naapurin Tuija. Selostajan pulppuavaa luonnehdintaa mukaillen: "Tuija on tunnettu siitä, että se piilottelee talon rappuihin tarkastusroskia siivoojia varten ja käy koputtamassa oveen, jos jonkun vauva itkee sen mielestä liian myöhään illalla." Tuija säntäsi estradille yleisön joukosta, kirkuen korvia vihlovan äänekkäästi. Samassa Louhi-lavaa ympäröivistä kojuista luotiin häkeltyneitä silmäyksiä. |
 |
| Farssimaisesti edenneen kohtauspulauksen päätteeksi kuultiin bändin säestämänä Rauli Bading Somerjoen Paratiisi. Silloin supisuomalaisen sielunmaiseman kangaskuva aivan viimeistään oli todellinen. Vokalisti Jesper Autio kannattelee mikrofonia asiaankuuluvan helläkätisesti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti