Helsingin Kirjamessujen oheispainate on silopaperinen lehdykkä. Hän, joka painotuotteeseen on syventynyt, hänen katseensa on taatusti nauliintunut sivulle 61, messuohjelmakoonnin ”sakaraan”, alaotsikointiin Rambo – nuortenkirja nousee Kansallisteatterin lavalle.
Tuomme Kirjamessuille, Kallion lukion opiskelijoiden tahdittamalle Louhi-lavalle, harjoitushuoneesta irrotetun kohtauksen joka ei ole kaikenkattavuuteen kurottautuva, ei alkuunkaan summaarinen, pikemminkin, sanalla sanoen: maistiaisesitys, suupala. Messuvieraille suodaan mahdollisuus ikään kuin avaimenreikäkurkistukseen.
Lauantaina 24.10. on Louhi-lavalla kokonainen tunti pyhitetty yksin Rambolle: klo 13.30-14.00 esikoiskirjailija Nadja Sumanen valottaa teosta itseään, toisin ilmaistaksemme: puhetta kirjallisuudesta! Puolen tunnin vierähdettyä Elina kapuaa estradille ja istuutuu Nadjan viereen ruotimaan Rambon näyttämödramatisointia ja teatterikappaleen sysäyksittäistä kypsymistä. Jonkinlaisena retorisena ulokkeena kuulemme myös, kenties jotakuta näyttelijöistämme, kenties minua. Maistiaisesityksemme valtaa lavan keskustelun tauotessa, jonakin hetkenä aikajänteellä 14-14.30.
Tätä tuokioperformanssia olemme harjoitelleet menneellä viikolla ankaran työteliäästi. Nyt jännitämme tahoillamme, esilämmitämme itseämme yksilöllisillä ja yleistämättömillä metodeilla, minä vailla minkäänmoista metodia – istun aloillani ja tuijotan rävähtämättä eteeni, kuvittelen silminnähtäväksi sen mikä meitä odottaa, tulevan: Louhi-lavan ympäryskahinan, ohikulkevan ihmismassan, pihisevän supatuksen, hervottoman hyörinän – mikrofonien kytkentä-äänen ja kovaäänisten sorinan.
Värisen.
Keskityn kokopäivätoimisesti jännittämiseen.
 |
| Satunnaisotos ensimmäiseltä messupäivältä. Nyt tiedätte osapuilleen mitä odottaa. |
Nähdään Kirjamessuilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti